kummitäti ilahdutti parilla kerällä seiskeveikkaa. nyt ne ilmoittivat haluavansa piitkikisi raitasukiksi. mutta ne on vailla kaveria. kukahan haluaisi lähteä leikkiin mukaan? ruskea? violetti? vihreä? no, kotona oli pieni kerä ruskeaa ja leikki näyttäisi sujuvan hyvin.
gjestalin baby ull muodostui pipoksi. lankaa meni reilu kerä mustaa ja ihan pieni pätkä lana d`irlandan ihanan väristä sinistä.
lopuksi vielä pari hehkutuskuvaa uudesta huivista:
5 kommenttia:
Ihan vaan pakko kehua lisää tota sun huivia! Mä vähän kokeilin sillä ohjeella, enkä saanut yhtään onnistumaan! Ja tossa tehdään nurjillakin puolilla pitsineuletta. Iso kunniankumarrus sulle! Ehkä mäkin osaan joskus :)
no ei ollu alku minullekaan helppo. syksyllä siis aloitin ja kun tuli koko ajan virheitä niin purin koko työn. nyt oli hyvä tehdä, kun oli tiukka takaraja. loppujen lopuksi on yksinkertainen kuvio ja sen oppii nopeasti mutta minulla meinasi jatkuvasti tulla yhdellä rivillä tietyssä kohdassa oikean silmukan sijasta langankierto, että piti sen takia olla tarkkana.
On kyllä tosi kaunis huivi!
Todella ihana huivi! Tekisi heti mieli rynnätä ostamaan alpakkaa... :) Mutta ehkä odottelen, että pitsinkudontataitoni vielä hieman kasvaa, vaikuttaa sen verran vaativalta projektilta.:)
hugues: ei vaadi paljon taitoa (ihan peruskavennukset ja langankierrot) mutta tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä jonkin verran.
Lähetä kommentti