olen yrittänyt keksiä kaikenmoisia sijaistoimintoja sille, että ei tarvitse ommella neuletakkiin hihoja ja nappeja kiinni. muuta siitä ei puutu. aloitin tekemään eunnyn ohjeella endpaper mitts -kädenlämmittimiä. ensin molemmat langat oli alpakkaa. sitten kun neiti kolmevee päätti neuloa ja kiskaisi puikot pois työstä ja koska oranssin ja punaisen sävyt alpakkamaisen pörröisyytensä vuoksi ei muutenkaan erottuneet tarpeeksi hyvin toisistaan, aloitin alusta.
eli seuraavaksi lankakaapille etsimään jotakin sopivaa. mukaan tarttui ruskeaa merinoa ja nyt siis mennään tässä. ensimmäinen lämmitin on odottamassa peukalokiilan alussa siskoaan. täytyy siis siirrellä välillä sukkapuikoille, kun kahta kakkosen pyöröä ei löydy. ja parista toinenhan kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen toisen kädenlämmittimen syndroomaa. no nyt on edes aloitettu jotakin oranssia ja ruskeaa project spectrumin viimemetreillä.

i started to knit endpaper mitts by eunny with lovely alpaca and merino wool yarns.

nämä etenee kyllä vauhdilla mutta keksin, että ensi viikolla täytyy töissä olla päällä slipari. sellainen beige ja paksu. niinpä aloitin sitä. mukavaa kerrankin neuloa kutosen puikoilla. viime vuonna suosituin puikkokoko taisi olla kaksijapuoli ja lanka ohutta. näkyvää tulosta syntyy nyt melkein huomaamatta. ja minä neuloin 100 grammaa yhden päivän aikana, kokonaisen kerän. tämä kertoo ehkä siitä, että neulomisaikaa ei ole ollut paljon viime aikoina tai langat on ollu paljon ohuempia.

then i wanted to knit a vest to wear at work. thick yarn, big needles, proggressing fast.


tänään kuitenkin älysin, että ei kukaan niitä hihoja siihen minun villatakkiin ompele, ainakaan pyytämättä. kai ne pitää itse ommella. ehkä ensi viikolla.

all this because i tried to avoid sewing sleeves to my new cardi.