on se hassua miten jotkut (helpot) asiat tuntuu vaikeilta ja sitten niitä ei edes viitsi kokeilla.

muutama vuosi sitten minulla oli ongelmia sukkien koon kanssa. aina meinasi tulla liian suuria, pelkäsin kai tekeväni liian pieniä. no, aikuisella kasvunvaraa ei sukissa tarvita, joten täytyi alkaa tekemään sopivamman kokoisia sukkia. viime talvena tein kasan sukkia ja kaikki saajilleen sopivia. ongelma selätetty.

nyt on käänteinen ongelma pipojen kanssa. millään ei meinaa tulla tarpeeksi leveitä tai syviä. kun miehelle neulottu pipo annettiin perheen pienimmälle niin täytyi rueta jo miettimään. ei kai nyt sopivan pipon tekeminen voi olla NIIN vaikeaa? (mikä mallitilkku?) nyt on puikoilla pipo kunnon kääntövaralla.
ja jos minusta ei kuulu mitään viikon loppuun mennessä niin olen varmaan hukkunut tähän pipoon.


i have this problem with caps. they seem to form little too shallow or narrow. and ever since i had to give a cap knitted to dh to the youngest one in a family (3-year-old), i wondered is knitting a perfect size cap the impossible? i try to fight bravely against my karma with this grey cap. if you don´t hear from me before the end of the week, i might be drowned under this cap.